Puutarhani

Olen saanut toiveita, että kirjoittaisin muutaman sanan puutarhasta ja siellä olevista kasveista. Puutarhani on vuosien ja monien työtuntien tulos. Työtä, joka on tuonut aikoinaan vastapainoa kotiäidin arkeen ja toiminut harrastuksena, joka on mahdollistunut mieheni työmatkoista huolimatta. Nykyään en koe samalla tavoin hinkua puutarhan kasvattamiseen, mutta edelleen koen, että kyseessä on harrastus eikä taakka josta täytyy huolehtia. Tykkään valtavasti fyysisestä työstä ja sitä puutarhahommat tarjoaa. Istumatyön vastapainona on ihana saada hiki pihalla touhutessa. Nykyään olen myös oppinut nauttimaan tekemäni työn tuloksesta.

Keväällä tulee valtavan hyvä olo, kun lumen alta alkaa pilkottaa jotain vihreää. Syksyllä istutetut tulppaanit nostavat päätään ja joka kerta olen talven aikana onnistunut unohtamaan mitä kukkasipuleja olen istuttanut. Kesän ensimmäisinä kukkijoina ilahduttaa erilaiset pionilajikkeet, kuten tillipioni. Suurin osa pioneista on kulkenut elämässäni lapsuudesta saakka, sillä pionit ovat olleet ennen mummolan kukkapenkeissä. Pionin kukkia ihastellessa palaa mieleen lapsuuden kesät mummolassa. Muistan kuinka meistä lapsista mummoni kukkapenkkien määrä tuntui valtavalta ja nyt omat kukkapenkkini eivät paljon häpeä mummoni kukkapenkkien rinnalla. Mummolan kukkien lisäksi puutarhastani löytyy kasveja myös oman lapsuuden kodin kukkapenkeistä. Tässä onkin yksi tämän harrastuksen kivoja puolia, kun kasveja (perennoja) voi jakaa ja samalla ilahduttaa ystäviä.

Monien perinteisten perennojen rinnalla olen halunnut testata uusia lajikkeita, kuten sinipiikkiputkea ja erilaisia keijunkukkia. Nämä kukat tuntuu viihtyvän tällä alueella hyvin ilman talvisuojauksia. Suojattavista lajikkeista puutarhassa kasvaa köynnöshortensiaa, köynnösruusua ja pensasmagnoliaa (Magnolia siedoldii). Syksyllä laitan näiden kukkien juurelle turvetta, joka auttaa kasveja selviytymään talvesta. Toinen kasveja suojaava asia on lumi, jonka olen ottanut huomioon kasvien sijoittelussa. Nämä kasvit ovat istutettu sellaisiin paikkoihin joihin tulee talvella paljon lunta ja näillä alueilla ei juurikaan liikuta talvisin. Ensi talvi näyttää myös viinirypäleen selviämisen tällä alueella. Tähän asti olen säilyttänyt viinirypäleen talvisin maakellarissa. Alkukesästä istutin viinirypäleköynnöksen koiran häkkien viereen ja ennen lumen tuloa suojaan kasvin turpeella.

Kukkaloiston lisäksi saamme nauttia puutarhasta myös antimien suhteen. Rinteessä olevasta kukkapenkistä löytyy raparperia ja ruohosipulia. Maakellarin päällä olevista laatikoista voi poimia mansikoita, kurkkuja ja porkkanaa. Alemmalla tasolla sijaitsee karviaispensas sekä puna- ja mustaherukkapensaat. Pensaiden läheisyydessä on myös kaksi omena- ja kirsikkapuuta.

Kukkapenkkien lisäksi suosin isoja kukkaruukkuja, jotka vähentävät kastelu kertojen määrä ja tämä helpottaa kesäaikaa jolloin olemme paljon mökillä. Suurin osa näistä ruukuissa olevista kasveista on ollut meillä jo joitakin vuosia. Osa kasveista talvehtii maakellarissa ja osa koiratalossa. Viime talvena sain myös oliivipuun talvehdittua, joten nyt innostuin kokeilemaan sitruunapuun kasvatusta. Saa nähdä miten sen kanssa käy talvella, nyt näyttää siltä ettei sitruunat ehdi kypsyä ennen talven tuloa.

Vielä hetken saamme nauttia puutarha ennenkuin halla turmelee kasvit. Nyt olen tuonut hortensioita maljakkoon ja antanut niitä myös muiden iloksi. Ennen talven tuloa täytyy siirtää kasvit talvisuojiin, suojata kasvit ja istuttaa kukkasipuleita. Mitähän sitä tänä vuonna istuttaisi?