Taidan olla talvi-ihminen
Pääsiäisen ajankohta vaihtelee vuosittain, mutta minulle se on henkinen rajapyykki talven päättymiseen. Todellakin henkinen sillä takapihan lumitilanne on vielä kovin talvinen ja nurmikon haravoinnista ei tarvitse välittää vielä pitkään aikaan. Sen sijaan pyykkikone käy kuumana, sillä lämpötilat on noussut sellaisiin lukemiin, että talvivaatteet joutaa jo pestä. Talven päättyminen tuo elämään myös pientä helpotusta, sillä kulunut talvi on ollut kiireinen ja tavallaan aika rankka. Mieheni on ollut paljon poissa työnsä puolesta, työni ohella olen opiskellut ja kaikilla kolmella lapsella sattuu olemaan talvi harrastus. Vanhin lapsi on kiertänyt C-tyttöjen SM- sarjan myötä joukkueen kanssa ympäri Suomea. Keskimmäisen lapsen ampumahiihto kausi on ollut koettelemuksia täynnä sairastelun vuoksi ja kuopuksen kelkkakausi päättyi viime viikonloppuna Rukalla.
Perinteisesti vietimme pääsiäisen Levillä ja reissua varten lapset olivat parin päivän lisävapailla koulusta. Odotin reissua erityisesti yhteisen ajan vuoksi, toivoin reissulta myös lepoa, liikuntaa ja ulkoilua. Tällä kertaa kroppani päätti ottaa ohjat käsiin ja karsia toivomuslistaani. Reissuun lähtö aamuna olo oli heikko ja paheni perille päästyä. Keuhko kipu yltyi sen verran pahaksi, että jouduin kääntymään lääkärin puoleen. Keuhkoputkentulehdus löytyi kivun taustalta ja onnekseni kyse ei ollut viruksesta joten sain apua lääkekuurista. Ehdin kuitenkin nauttia parina päivänä muutaman laskun ajan laskettelusta. Tahti ja laskujen määrä ei päätä huimannut, mutta tuntui entistäkin paremmalta. Muutenkin tauti sai ajattelemaan reissua toiselta kantilta, sillä nyt osasin nauttia olemisesta. Katselin ympärilleni ilman kiirettä, toistelin kuinka onnellinen olen, kun voin nauttia kauniista luonnosta ympärilläni. Mietin millaiset muistot lapsille jää näistä meidän reissuista ja yhteisestä ajasta. Vaikka en koko aikaa pystynyt olemaan heidän kanssaan rinteessä, niin siltikään en kokenut huonoa omaatuntoa. Terveenä olisin varmaan käyttänyt aikani ladulla hikoillen, mutta nyt lepäsin ja nautin heidän kanssa lounaista sekä kaakao hetkistä.
Postauksen kuvat on Vekaruskoskelta, minun ja kuopuksen maaliskuiselta eväsretkeltä. Ihana saada ulkoiluseuraksi toinen, joka osaa arvostaa luonnon kauneutta ja rauhaa. Tällaisia reissuja tulisi tehdä useamminkin, vaikka arvostan perheen yhteistä aikaa niin koen tärkeäksi viettää aikaa lasten kanssa kaksistaan. Silloin tulee juteltua paljon ja saa keskittyä vain yhteen lapseen, toki täytyisi muistaa ottaa aikaa myös itselleen. Pääsiäisen aikaan tähän tarjoutui mahdollisuus ja teki erittäin hyvää. Enkä voi kieltää etteikö töistä irtaantuminen olisi tehnyt hyvää, vaikka tykkäänkin työstäni valtavasti. Tänään oli mukava jatkaa huippu projektien parissa.
Mukavaa tynkäviikkoa kaikille!
0 Comments