Tunti lisäaikaa

Eilen olimme joukkueen kanssa Siilinjärvellä pelaamassa siis vietin sitä kuuluisaa omaa aikaa. Äitinä harrastaminen voi vähentyä ja jäädä lasten harrastuksien jalkoihin, mutta itse olen pitänyt kiinni pelaamisesta. Loppujen lopuksi kerran kuussa pelattu turnaus on hyvin pieni asia ajallisesti ja näen, että itselle sillä on todella iso merkitys. Meidän joukkueen kohdalla pelaamisen kylkiäisinä tulee hyvin paljon muutakin ja yksi niistä on vertaistuki äitiyteen. Joukkuumme pelaajista suurin osa on äitejä ja eilen ynnäilimme joukkueemme jälkeläisten määrän. Tuntuu aika hurjalta, että lapsien määrä on 32 ja näistä nuorin on kahden kuukauden ikäinen. Pelaamiselle näytämme lapsille esimerkkiä liikkumisesta ja siitä ettei kaikkea tarvitse tehdä hampaat irvessä.

Eilen voitimme ensimmäisen pelin ja toisessa otettiin kärsään. Tappio hiukan harmitti, mutta äkkiä olo korjaantui kun joukkue kaveri ilmoitti että yöllä siirretään kelloja ja saa nukkua tunnin pidempään. Tämä oli valtava helpotus itselleni, sillä tänään vietetään esikoisen syntymäpäiviä ja niitä varten olisi paljon tehtävää. Tunnin lisäajalla taisi olla enneminkin henkinen merkitys sillä en ole ottanut synttäreistä painetta ja siinä sivussa on hoitunut kolmen yökylässä olevan esikoisen ystävättären ruokinnat.

Kuvissa näkyy kranssi jonka askertelin kuivakukista. Jaloangervoa, ruostekukkaa, puuvillaa ja maljakossa näiden lisäksi unikon siemenkotia. Kuivakukat eivät ole omia suosikkejani, mutta näin syksyllä ne näyttää kovin ajankohtaiselta. Tämä tuntuu muutenkin olevan se karu vaihde kesän runsauden jälkeen ja ennenkuin havut sekä joulukukat alkavat taas houkuttelemaan. Kukat kiinnitin Sisustusliike Turkoosista ostettuun kranssipohjaan rautalangalla ja lopuksi suihkutin kukkien päälle hiuskiinnettä ettei ne karista. Kivaa pikku näpertelyä pimeisiin iltoihin.

Nyt on aika vaihtaa leivonta vaatetus hiukan siistimpiin vaatteisiin, laittaa kahvi porisemaan, nostaa herkut pöytään ja ottaa vieraat vastaan.

Oikein hyvää pyhää kaikille!