Mitä kotini kertoo minusta

Huomaan sokaistuvani oman kodin sisustukselle ja sille miltä meillä näyttää ulkopuolisen silmin. Yritin asettua blogini lukijaksi ja miettiä millainen henkilö blogin takana häärii ja millainen kuva meidän kodin sisustuksesta tulee. Kuvista saan kovin huolitellun vaikutelman, mutta en voi sanoa, että asia kuvastaisi itseäni ainakaan pukeutumiseni suhteen. En voi kieltää, että en tykkäisi pukeutua välillä korkeisiin korkoihin ja juhlavaatteisiin. Menneenä viikonloppuna tällainen pukeutuminen oli oikein tervetullut piristys. Varsinkin, kun osaa antautua juhlahumun vietäväksi ja tanssia aamuyöhön saakka.

Juhlien ulkopuolella tykkään pukeutua siististi, mutta en koe olevani huoliteltu. Ihailen ihmisiä jotka panostavat itseensä ja meikkaavat kauniisti. Tämä ei ole kuitenkaan minulle ominaista ja tunnen tällaisten ihmisten seurassa pientä alemmuuden tunneta. Meikkaaminen ei vaan ole koskaan ollut minun juttu sillä meikattuna minulla on kovin teennäinen olo ja toisekseen olen tässä asiassa todella surkea. Pukeutumisessa huomaan valitsevani vaatteita joissa minulla on hyvä olla. Nämä eivät ehkä ole niitä trendikkäimpiä vaatteita tai mistäs minä tiedän, kun seuraan hyvin vähän muodin trendejä (paitsi Annen blogin kautta esille tulevia). Nykyään yhä enemmän panostan luonnonmateriaaleihin. Toisaalta tämä asia kulkee käsikkäin sisustuksen kanssa, mutta tähän vaikuttaa myös käytönnön seikat. Vajaa kaksi vuotta sitten minulle puhkesi urtikaria nokkosihottuma ja tämän vuoksi ihoni on hyvin herkkä. Huomaan, että luonnonmateriaalit sopii paremin iholleni ja näiden valintojen avulla olen saanut myös hikoilua kuriin.

Asumismuodot herättää tänä päivänä paljon kritiikkiä ja isoissa omakotitaloissa asuminen on tuotu esille negatiivisessa sävyssä. Tätä keskustelua voi paremmin käydä, kun keskustellaan pääkaupunkiseudulla asumisesta ja sen alueen hintaluokasta. Maalla tonttien hinta on aivan toisenlainen ja myynnissä olevien omakotitalojen hinnoittelu on myyjän kannalta naurettavan edullista.Toisekseen, voiko ihmistä lokeroida asumismuodon perusteella? Meidän perheelle rivi- tai kerrostaloelämä ei olisi paras vaihtoehto vaan tämä kiljusen herrasväki nauttii omakotitalo elämästä metsän reunassa. Toki asumismuoto ei ole yhtä vaivaton, kuin edellä mainitsemani asumismuodot. Meidän perheelle tämä ei ole ongelma sillä tykkäämme aktiivisesta elämänmuodosta ja omasta rauhasta. Valehtisin, jos väittäisin etteikö välillä synny turhautumista työn määrästä mikä aiheutuu omakotitalosta ja mökistä. Toisaalta jokaisella asialla on omat puolensa ja harvoin elämästä voi poimia vain kivoja asioita.

Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen niin meidän talo on suhteellisen iso kivitalo. Tämän perusteella voisi ajatella, että ihannoin luksuselämää ja isoja taloja. Tässäkin suhteessa kuvat eivät kerro totuutta vaan pidempään blogiani seuranneet tietävät taustat ja unelmani, joista kerroin tässä postauksessa. Vaikka kotini ei ole se mistä haaveilen olen yrittänyt tehdä siitä meidän kodille parhaan mahdollisen. Sisustusaselmista huolimatta kodissa on rento tunnelma ja huoletonta elää, minusta koti on tehty elämistä varten. Marmoripinta toimii yöpöydässä, mutta ei meidän keittiössä jossa touhuaa välillä koko perhe. Nautin hetkistä, kun koti täyttyy elämästä ja myös siitä että maalla harrastetaan kyläilyä. Pakastimesta ei aina löydy vierasvaraa, mutta kahvipannu porisee ja ruokapöydästä löytyy paikka, jos toinenkin.