Habitare 2018

Kuvan osasto: Anno Collection

Maailma kehittyy hurjaa vauhtia, tekniikka menee eteenpäin, kodit muuttu vai muuttuko? Tuntuu, että tässä hetkessä emme katso (sisusta) maailmaa mustavalkoisena vaan näemme myös muita värejä. Olemme valmiita katsomaan miten olemme päätyneet tähän ja mitkä ovat juuremme. Maailman mullistuksessa haemme turvaa menneestä, omasta lapsuudesta tai jopa kauempaa. Lapsuudessa oli kiva astella mummon kanssa kauppa-autolle ja tänä päivänä näin voi tehdä myös omat lapseni ostavat mummon kanssa kauppa-autolta ruokaa kotiin. Wieniläistuolit ovat ihanan lämmin muisto mummolasta, nyt näitä tuoleja voi ihastella monien sisustuslehtien sivuilla. Mieleen on jäänyt myös toisen isäni lapsuuden kodin räikyvät värit ja saunatilan sormipaneelit. Näitä ja monia muita vuosien takaa nousevia sisustuksen yksityiskohtia pääsin ihastelemaan eilen messuilla.

Astuessani messuhalliin tunsin oloni kotoisaksi ja tervetulleeksi. Silmieni eteen avautui kaunis tila, joka houkutteli kiertämään jokaisen kolkan. Pitkälle en vierailussani päässyt, kun jäin suustani kiinni. Tällainen tapahtuma tarjoaa hienon tilaisuuden kohtaamisille ystävien, tuttujen ja muiden sisustuksesta kiinnostuneiden kanssa. Keskusteluissa päälimmäiseksi puheenaiheeksi nousi messujen taso. Viime vuonna kerroin kuinka ilahtunut olin messujen tarjontaan ja jälleen voin toistaa nuo samat sanat. Messujen taso oli noussut viime vuodesta, mietin edelleen että onko messujen järjestäminen vuosittain liian kuormittavaa yrityksille ja muille näytteille asettajille.

Kuvan osasto: Tapio Anttila Collection ja Honkatalot

Kuvan osasto: Woodnotes

Kuvan osasto: Teemu Järvi

Kuvan osasto: Glorian koti ja Cosy Publishin

Kuvan osasto: Finarte

Kuvan osasto: Johanna Gullichsen

Kuvan osasto: Klaus Haapaniemi & Co

Messut on todella iso sekä pitkä ponnistus ja tänä vuonna oli ilo huomata, että osastoihin oli panostettu erityisen paljon. Koen, että sain päivän aikana valtavasti silmän ruokaa ja kameraan tallentui paljon kuvia eri osastoilta. En halua nostaa yhtään osastoa ylitse muiden, sillä en koe sitä tarpeelliseksi. Näin jälkeenpäin tajusin, että aloitin kiertelyn hiukan väärässä järjestyksessä. Mikäli nyt suuntaisin messuille niin menisin ensimmäisenä katsomaan Habitaren Talentshopin. Tuoreilla silmillä olisi jaksanut panostaa tuotteiden ihmettelyyn ja niiden kuvaamiseen. Toinen paikka, joka kannattaa kiertää alun innostuksen aikaan on Signals. Tämän taisin kiertää messujen viimeisenä kohteena ja siinä vaiheessa koin, että tila tarjoaa liikaa ärsykkeitä aivoilleni. Tilassa koin myös tavaraähkyn siis sellaisen, joka tulee täyteen ahdetussa sisustusliikkeessä. Tässäkin kohtaa itselleni toimisi vähemmän on enemmän ajatusmalli. Samanlainen ajattelumalli, kuin ruuan kanssa. Hyvillä raaka-aineilla ja yksinkertaisella reseptillä saa onnistuneen lopputuloksen. Silti sillä voi tehdä vaikutuksen ja mieleenpainuvan kokemuksen.

Palaan messuille vielä toisen postauksen kera ja voin myös suositella vierailua paikanpäällä.

Kuvan osasto: Tikau