Niin kaunista

Ei oikein voi uskoa silmiään kuinka kaunis luonto on tällä hetkellä. Vihreys ja kukkaloisto tuli viimeisten lumen rippeiden aikaan. Omassakin puutarhassa on kukkaloistoa valtavasti. Tillipionit aukaisi nuppunsa juuri sopivasti mummoni 85 -vuotis syntymäpäivän kunniaksi. Tämäkin pionilajike on häneltä saatu, joten kukat tuntuu itselle kovin tärkeiltä. Puutarhasta löytyy paljon muitakin pitkäikäisiä kasveja, kuten etupihan alppiruusut. Sunnuntaina kuvia ottaessa kukat näyttivät kovin hempeän punaisilta ja näin pari päivää myöhemmin kukkien väri on muuttunut valkoiseksi. Kaksikymmentä vuotta samalla paikalla olleet pensaat otti parista vaikeasta talvesta itseensä. Tämä on näkynyt kasvien kunnossa ja myöskin kukinnon määrässä. Nyt näyttäisi siltä, että alppiruusut alkaa toipua vaikeista ajoista ja kukkien määrä alkaa näyttämään paremmalta.

Kuvista näkyy puutarhan hempeys ja raikkaus, joka saa pian jatkoa magnolian valkoisilla kukilla. Saa nähdä ajoittuuko kukinta meidän reissun ajankohtaan vai pääsenkö ihastelemaan kukkia. Ihan näin väritön ei puutarha tule olemaan vaan kesän edetessä joukkoon tulee monen väristä kukkaa ja kivasti väriä antaa myös perennat joissa on punaiset lehdet. Yksi punalehtinen suosikkini on japaninvaahterapuu joka vietti talven meidän maakellarissa. Siellä viihtyi moni muukin kasvi ja tämän vuoksi kesäkukkien hankinta jää tänäkin vuonna hyvin vähäiseksi. Omien kasvien lisäksi kellarissa talvensa vietti siskoni aitoviikuna, johon on ehtinyt kasvaa kolme hedelmää. Kyseisen kasvin hankinta on alkanut himottaa myös itseä, kun tietää että  se viihtyisi kellarissa ja olisi niin kiva saada itse kasvatettuja viikunoita. Viime talven kellarin kasvattien kevät näyttää kovin lupaavalta joten jännityksellä odotan miten meidän viiniköynnös antaa satoa. Saammekohan tänä vuonna enemmän kuin yhden tertun viinirypäleitä? Nyt ei kuitenkaan mietitä liika satoa vaan nautitaan. On niin huikea ajatella, että  kukkaloistoa jatkuu vielä muutaman kuukauden ajan.