Talven taikaa

En muista talvea jolloin olisimme saaneet nauttia tällaisesta lumimäärästä. Postauksen kuvat otin maaliskuun alussa hiihtolomalla, jonka jälkeen on saanut puskea aika monta kolallista lunta. Lumiset maisemat on tänä vuonna näyttäytyneet myös kovin aurinkoisina. Tuntuu ihan uskomattomalta kuinka usein aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Mikä parasta niin aurinkoiset kelit ovat sattuneet juuri loma-aikaan niin hiihtolomalle, kuin pääsiäiseksikin. Auringolla on osuutta myös siihen, että blogi on päivittynyt hiljakseen. Näillä keleillä on tärkeämpää nauttia ulkoilusta, kuin sisustaa. Toki on ollut päiviä jolloin kotona on ehtinyt pyörähtää vain vaatteiden vaihdossa ennen lasten kisoja tai muita aktiviteettejä.

Tänä talvena olen viihtynyt erityisen paljon suksilla ja jossakin kohtaa viittasin tavoitteellisempaan harjoitteluun. Tällä tarkoitin Pogostan Hiihtoa, jota varten hiihdin aika monia kilometrejä. Tämä ei mennyt hukkaan, sillä 58 kilometrin hiihto oli aivan valtavan huikea kokemus. Kevyt ja nautinnollinen tunne hiihtäessä kesti viimeiselle neljälle kilometrille saakka, jolloin kädet alkoivat krampata. Krampeista ja raskaasta kelistä (sössöisestä ladusta) huolimatta pääsin tavoitteeseen jonka itseasiassa alitin 20 minuutilla. Olipa valtavan hieno kokemus, joka on osin lasten ansiota. Tuskinpa kumpikaan meistä mieheni kanssa olisi innostunut hiihtämisestä tällä tavoin ellei tyttäret olisi innostunut ampumahiihdosta. Lapset kasvattavat, niinhän sitä sanotaan ja heidän kanssa pääsee kokemaan kaikenlaisia elämyksiä. Hiihdon jälkeen pääsimme melkein koko perheen voimin puimaan suorituksia, kun tyttäret hiihtivät 30 kilometrin matkan Pogostalla.