Perästä tullaan

Omenapuut ja tulppaanit kukkivat valtavan kauniisti. Ihastuttava näky joka näyttää toisaalta hassulta, kun muualla Suomessa kukinta on jo ohi. Toisaalta tuntuu, että puutarha on muutenkin hiukan sekaisin tästä oikukkaasta keväästä. Pionit, magnoliat ja liljatkin alkavat olla jo nupullaan ja valmiita kukkimaan. Pioneista varhaisemmin kukkivat tillipionit ovatkin jo aukaisseet kukkansa ja alppiruusut aloittavat vasta kukintaa. Viikonloppuna olisi haaveissa löytää aikaa puutarhan hoitoon. Leikata kasvien kuivahtaneet oksat, saada nurmikot ajettua ja nautiskella kupillinen teetä ison pihlajan alla. Rakas harrastus meinaa jäädä kaiken muun jalkoihin, mutta kaikelle ei vaan tahdo löytyä aikaa ja on osattava laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.

Pitkin kesää yritän kuvata puutarhan vaiheita blogiini. Itselläni on vaan huono tapa, että yritän saada paikat sliipattua ennen kuvien ottamista, mutta nyt taidan mennä rennommin. Sillä luulen, että muidenkin kukkapenkkien kiusana ovat kiusalliset rikkaruohot. Ei sillä, että puutarha olisi minulle työleiri vaan minusta kitkeminen on terapeuttista puhaa ja touhutessa voi ihastella kukkia sekä nauttia onnistumista viherpeukalona. Olen niin iloinen, kun viime kesänä ostamani mahonia ja japaninvaahterapuu selvisivät talvesta maakellarissa. Tällaiset onnistumiset ilahduttavat erityisen paljon ja näin selviää vähemmillä investoinneilla kesäkukkien suhteen. Onnistumisien lisäksi tulee menetyksiä, jota on tullut viime talvena havujen suhteen. Nyt taidan vaihtaa kuolleen pallotuijan johonkin pensaaseen. Punalehtinen pensas näyttäisi kovin kivalta kuunliljojen seassa, ehkäpä yritän etsiä puutarhalta sellaisen.