Pari muuttujaa

Safarituolin metsästykseni sai viime keväänä känteen, kun bongasin Arne Norellin Sirocco-tuolin verkkohuutokaupasta. Hiukan kuluneen näköinen tuoli näytti kovin symppikseltä ja ajattelin, että se istuisi kivasti meidän mökin sisustukseen. Savunhajun maininta hiukan epäilytti, mutta tuolissa ei mainittu tupakansavun hajua, niin uskaltauduin jättämään tarjoukseni. Parin päivän päästä sain ilmoituksen sähköpostiin, että tuoli olisi minun ja minun tulisi hommata sille rahti Tukholmasta. Yrityksen verkkosivuilta tilasin rahdin Helsinkiin, koska kotiovelle rahti olisi maksanut melkeinpä tuolin hinnan.  Perjantai iltapäivänä sain tiedon, että tuoli on toimitettu Vantaalle ja tämä tulisi noutaa maanantaihin mennessä tai tuolista peritään säilytysmaksu jokaiselta vuorokaudelta. Olin yhteydessä yritykseen, jotta saisin paketin tiedot ja voisin tilata sille rahdin kotiin saakka. Valitettavasti tähän loppui yhteistyö, sillä minulle kerrottiin että tuoli on purettu pakkauksesta ja he eivät sitä pysty pakkaamaan kuljetusta varten. Kovin pitkältä tuntui matka Vantaalle tuolin tähden, mutta onneksi Helsingissä on opiskelutovereita joiden kauttaan sain apua. Giselda suositteli soittamaan verhoilijalle, joka on auttanut heidän kalusteiden verhoilussa ja kuljetuksissa. Sain Juuttipajan yrittäjältä erittäin ystävällistä palvelua ja järjestymään tuolille kyydin sekä nahkojen puhdistuksen. Matkahuollon kautta tuoli saapui pikaisesti ja rahti tuli maksamaan vain 25€. Paketin noutaessa hymy hyytyi pian, sillä nahan puhdistusaineen tuoksun tilalle oli noussut tunkkainen tupakanhaju. Miehen mielestä tuolille löytyisi juuri sopiva paikka juhannuskokosta, mutta en antanut periksi asian suhteen.

Alkukesän aikaan tuli kokeiltua monenlaista nahanhoitotuotetta, hajunpoistajaa ja nahkojen pakastamistakin. Kaikki osottauivat kuitenkin turhaksi ja haju palasi takaisin nahkoihin. Sain kuitenkin nahkojen kiinnitysnyörit ja puuosat hajuttomaksi, joten aloin selvittää uusien nahkojen hommaamista. Joensuussa tuli koluttua suutarit ja verhoilijat, mutta he kokivat vastaavanlaisen nahkan liian paksuksi heidän koneilleen. Hiukan epätoivoa ja pientä turhaantumista oli ilmassa. Onneksi mieleeni juolahti Talvitien Tuijan blogipostaus, jossa hän kertoi Wassily tuolien uusista nahkaosista. Tuijan kautta sain selville Verhoomo Vaahteran, joka on erikoistunut Design tuolien verhoiluun. Lähetin heille savunhajuiset nahkat malliksi ja toivoin, että he hyödyntäisivät vanhat messinkiset osat uusien nahkojen verhoilussa ja nahkan värikin määräytyisi alkuperäisen nahkan mukaan. Nahkan tilaamisessa venähti, mutta eihän tuolilla ollut kiirettä ja olin niin tyytyväinen, kun saisin tuolin pelastettua. Nahkat saapui postiin samaisena päivän, kun olin sormileikkauksessa. Miehen avustuksella sain nahkat takaisin paikalleen ja lopputulos näytti niin hyvältä, että se oli ikuistettava kuviin. Kuvat otin työhuoneessani, jonne tuoli olisi käynyt hurjan hyvin. Tuoli pääsi kuitenkin suunnitelmien mukaisesti mökille ja eilen sain ommeltua siihen istuinpehmusteen pellavasta ja parkitusta lampaan nahkasta. Vaikka tuolilla on onnellinen loppu, niin luulen että tässä tuli ne kaksi kuuluissa kertaa verkkohuutokaupan suhteen, ensimmäinen ja viimeinen. Toivottavasti muilla on hiukan miellyttävämpiä kokemuksia löytöjen suhteen, sillä tällaiset helmet olisi kiva saada pelastettua ja tuohan ne sisustukseen kerroksellisuutta.