Sadonkorjuu

Jatketaan ruuan äärellä vielä tämänkin postauksen verran, sillä vuodenaika on kovin suotuisaa aikaa raaka-aineiden suhteen. Sadonkorjuujuhlat on mainio tapa kutsua ystävät koolle ja pienen vaivan näkemällä metsän- ja oman pihan antimista saa erittäin maittavan illallisen. Perjantain eväät valmistettiin sadonkorjuuteemalla ja pikaisesti saimme loihdittua pöytään kesäkurpitsakeittoa, mustatorvisienikeittoa, hirvipaistia, uusia pottuja, mustikkaista salaattia, omenakaurapaistosta ja mustikka-vaniljakakkua. Ruokakuvat jäi kokonaan ottamatta, mutta muutaman kuvan ehdin kuitenkin napata tilasta ja kattauksesta. Hiukan harmittaa, että en ehtinyt virittää jalustaa, mutta ehkäpä näiden kuvien myötä pääsee aistimaan tallin tunnelmaa.

Ystävän talli on hänen vuosien haave ja valtavan suuren työmäärän tulos. Aikaa, mielikuvitusta ja vaivannäköä, niillä on rakentunut sisustus. Hieromapöydän jaloista ja lankuista syntyi pöytä, valaisin on kotoisin lapsuudenkodin sikalasta, seinällä olevat kyntteliköt on duunattu lehmän juomakupeista, kattauksessa oleva betoninen kynttelikkö valettu parvekeruukkuun ja valun yhteydessä upotettu lasit tuikkuja varten. Mitähän kaikkea en muistanut mainita, olikohan ne kynttilät joita tallin sisällä oli ainakin kuusikymmentä. Määrästä voi kuvitella tunnelman, jota itsekin yritin somistaa pienillä jutuilla kuten kasveilla. Pöytään asettelin humalaköynnöstä, tarjoilupöydän koristeet syntyi omenoista ja tallin nurkalla kasvavan pensaan oksista. Olipa taas kiva ilta ja mikä parasta saimme yllätettyä illallispöytään saapuneet savolaisvieraat.