Justiina

Kireä nuttura, kaulin, kädet puuskassa, tiukka katse, mitäs muita asioita tuleekaan mieleen Justiinasta. Ainakin nämä tuli itselleni mieleen, kun ystäväperheen isäntä sanoi minulle, että olen sellainen vanhankansan Justiina. Hetken täytyi puhallella herneitä nenästä ja miettiä kivoja asioita ennekuin pystyin kuuntelemaan, mitä hän tällä tarkoitti. Ja näin jälkeenpäin ajateluteltuna, tämä onkin hyvin paljon totta. Elämä on opettanut selviytymään yksin hyvin monessa tilanteessa ja yrittäjäperheen elämä on vaatinut ottamaan ohjat käsiin monessa asiassa. Työpäivät eivät ole kahdeksasta neljään ja päivä, jos toinenkin tulee vietettyä lasten kanssa keskenään. 

Lapio on heilunut ahkeraan, kotikärryt olleet koetuksella ja kivet siirtäneet paikkaansa, kun tämä Justiina on myllännyt pihoja. Vuosien mittaan on valtavasti puutarha laajentunut naisvoimalla.  Tämä onkin osoitus siitä, että kun on valmis tekemään töitä asioiden eteen, voi saavuttaa sen, mistä on unelmoinut. Minulle se on ollut oma puutarha, joka antaa valtavasti voimaa. Tietenkin se vaatii myös jatkuvaa työtä. Viime talven tuhoja olen paikkaillut  ja rikkaruohoja kitkenyt, mutta minusta se on pelkästään terapauttista puhaa. Puutarha on harrastus, joka löytyy kotoa. Harrastus, joka antaa valtavasti voimaa. Tällä hetkellä saan nauttia mm. pionien kukinnasta. Nämä samat pionit kukkivat mummolani pihalla, kun olin lapsi. Kuinkahan vanhoja nämäkin puutarhani asukit mahtavat olla?