Blogini tarina

Lokakuun alussa sain Riikalta haasteen, jonka toteuttaminen on hiukan kestänyt. Vihdoinkin sen toteutan eli kerron blogini tarinan.

Joitakin vuosia sitten löysin sisustusinnostukseni kautta blogimaailman. Maailma, johon upposin hetkeksi lasten nukkumaan menon jälkeen. Blogien seuraamisesta muodostui itselleni tapa rentoutua, ennen nukkumaan menoa (mikäli uni ei voita ennen sitä). Blogit tarjoavat itselleni inspiraatiota ja kauniita kuvia katsellessa saan levollisen mielen. Kuvien lisäksi teksti on tärkeässä roolissa ja etenkin rivien välistä löytyvä elämän myönteisyys. Siispä kauniit kuvat ja positiivinen teksti olivat pohjana blogilleni, joka vuosien saatossa oli alkanut tuntua toteutuskelpoiselta ajatukselta. Ajatus sai kuitenkin kyteä pitkään ennen toteutusta. Hain rohkeutta katselemalla suosikkibloggaajieni ensimmäisiä postauksia ja ajattelin, että jostakin oli lähdettävä liikkeelle. Lopullinen sysäys blogin perustamiselle oli Krista Keltasen ja Jonna Kivilahden kurssi. Kurssia ennen täytyi perustaa blogi, jota alettaisiin hiukan viedä eteenpäin kurssin aikana. Päivän opit eivät valtavasti antaneet blogin suhteen, mutta tästä oli hyvä jatkaa. Toisin kuitenkin kävi valokuvaamisen kanssa. Päivä Kristan seurassa antoi valtavan määrän oppia ja intoa sekä halun alkaa kuvaamaan manuaaliasetuksilla. Tästä onkin pian kaksi vuotta, kun homma sai alkunsa ja paljon on matkan varrella ehtinyt tapahtua.

Blogi on opettanut minulle monia taitoja. Päälimmäisenä nousee valokuvaaminen, jossa olen kehittynyt ja toivon oppivani kokoajan jotain uutta. Kirjoittaminen on itselleni vaikeaa ja väsyneenä jopa hiukan vastenmielistä. Ajattelen kuitenkin, että mitään ei opi ellei harjoittele ja tee töitä asioiden eteen. Blogi on opettanut myös muita tärkeitä asioita. Olen kovin tunnollinen ihminen ja haluaisin tehdä asiat suunnitellun mukaan. Blogini päivittyi alkuun, joka toinen päivä vaikka väkisin. Ajan myötä olen huomannut ettei tällainen asia voi olla suorittamista, vaan sen täytyy olla kivaa tekemistä. Muutama välipäivä ei huononna asiaa vaan päinvastoin. Blogi tarvitsee aikaa ja siitä onkin muodostunut osa arkeani. Aiheet ja tekstit pyörivät päässäni niin lenkkipolulla kuin pyykkien pesun yhteydessä. Kuvakulmia tulee huomaamatta tarkkailtua ja silmä hakee kauniita asioita ympäriltä. Asioita, jotka tuovat iloa minun arkeeni ja näyttävät myös kuvissa hyvältä.

Taitekohta blogilleni oli varmaankin viime syksy, jolloin blogi siirtyi yritykseni verkkosivujen yhteyteen. Tuolloin taisin tehdä huomaamattani pientä linjan vetoa blogini suhteen. Nykyään kirjoitan huomattavasti enemmän sisustamisesta ja aiheet rönsyilevät vähemmän. Siltikin on välillä kiva kirjoittaa esimerkiksi ruoasta, joka on iso osa työtäni. Uskompa, että kevään tullen myös puutarhajutut hiipivät blogiini. Siis kirjoitan siitä mikä itseäni kiinnostaa ja mielelläni otan aihetoiveita vastaan.

Vielä hiukkasen nimestä, jota ei ollut helppo keksiä. Marjamailla ei juurikaan viittaa sisustamiseen, mutta kertoo minun ja perheeni elämästä. Luonto näyttelee isoa roolia elämässämme, tarjoten meille harrastusmahdollisuuksia ja paikan rauhoittumiselle. Itse koen luonnon valtavana inspiraation lähteenä ja luonto tarjoaa myös paljon antimia perheemme ruokapöytään. Sisustelua ja elämää marjamailla, blogi jota kirjoittaa heinäkuun tyttönen Marja.

Kyseinen haaste on tainnut kiertää jo monella joten en enää taida jatkaa sitä eteenpäin. Mikäli teitä kiinnostaa muiden blogitarinat niin kannattaa kurkata Kototeko-blogiin, jossa on lista tarinoista. Kyseisestä blogista on haaste saanut myös alkunsa.