Pellavaa ja kristallia

Nuorena tyttösenä ihmettelin, kun linja-autoyhtiöt pakkasivat autonsa täyteen mummoja ja kuljettivat heidät Eestiin. Sieltä mummot kantoivat selkä vääränä kotiinsa pellavaa ja kristallia. Reilut parikymmentä vuotta myöhemmin sisustan itse kotiani pellavalla ja kristallilla. Näin ne ajat ja kiinnostuksen kohteet muuttuvat. Tuskimpa tulloin olisin voinut kuvitella hulluuttani kukkia kohtaan. Silloinhan ihmettelin myös mummon kukkapenkkejä joiden pituutta sai mitata kymmenissä metreissä. Hurjat kukkameret, joiden kunnossa pitoa ei reuma haitannut. Välillä kukkapenkkien hoidosta syntyviä kipuja lievitettiin kortisonin avulla ja myllerrys jatkui. Syksyisin ihmetystä herätti kukkamukuloiden talvisäilöön kantaminen, en oikein ymmärtänyt moista.

Nuo parikymmentä vuotta myöhemmin minä ihmettelen kuinka talvisäilössä olevat kukkani ovat innostuneet lisääntyneestä valon määrästä. Puupioni työntä uutta alkua kovaa vauhtia ja hortensiassa avautuu kokoajan uusia silmuja. Syksyllä tulleet hortensiannuput ovat auenneet pieniksi ja hennon värisiksi kukiksi. Yhden kukkasen toin taas sisälle silmäniloksi. Hortensian maljakkona toimii kristallinen hajuvesipullo, jonka olen löytänyt antiikkikaupasta.

Lisääntynyt valon määrä tekee hyvää meille kaikille. Toivottavasti aurinko näyttäytyisi myös viikonloppuna.