Kameran kanssa kylässä

Lapsuuden kotini on rakennettu pari vuotta ennen syntymääni. Talo on rakennettu lähes kokonaan itse ja tykötarpeina “oman metän puita”. Talo on ulkoapäin tiili- ja lautaverhoiltu. Sisällä on käytetty leveää panelia katoissa ja seinissä. Lattiat oli ennen mosaiikkiparkettia, mutta niiden kunto alkoi olla heikko. Lattian huonon kunnon vuoksi äitini alkoi suunnitella lattiaremonttia. Lattiaremontin yhteyteen ehdotin myös muutoksia keittiöön sekä olohuoneen ja keittiön välisen seinän purkamista osittain.     

Lattia valinta oli äidilleni hyvin selvää, hän halusi vaalean massiivilankkuparketin. Parketin leveys on aikalailla sama kuin seinäpanelien ja näin ne sointuvat kivasti yhteen. Muutenkin pyrimme kunnioittamaan talon henkeä ja tekemään valintoja niiden ehdoilla. 

Olohuoneen alkuperäisistä valaisimista toinen siirrettiin sohvaryhmän luokse ja toinen keittiönpöydän yläpuolelle. Kiikun vieressä oleva valaisin on joululahja meiltä lapsilta. Valaisimen nimi on Helmat ja äidin helmoista tulee kolme siroa jalkaa (äidin helmoissa on kasvanut myös kolme ihanaa tytärtä). Valaisin ja kiikku muodostavta kivan lukunurkkauksen josta avautuu keittiö- ja olohuonetila kokonaan.

Puretun seinän kohdalle saatiin ruokapöydän paikka ja seinää vasten olleet kalusteet siirtyi samalle seinustalle muiden keittiökalusteiden viereen. Pieni pätkän jätimme vanhaa seinää ja näin kylmälaitteet pystyi jäämään entiselle paikalleen.

Nälkä kasvaa syödessään, niinkuin yleensä remonttia tehdessä käy joten keittiönkaappien ovetkin meni vaihtoon. Valkoiset ovet raikastaa tilaa ja tekee keittiöstä aika simppelin. Välitilanlaatassa on kaunis pitsikuvio jonka Led-nauha tuo kauniisti esille. Remotti sai myös mummoni innostumaan ja hänen mielestä tilaan piti saada myös uudet verhot. Pellavaverhot tuo tilaan pehmeyttä ja peittää seinillä menevät putket. 

Muutokset teki tilasta väljemmän ja keittiöstä toimivamman. Nyt mahtuu useampi kokki häärääämään yhtäaikaa keittiössä. Usein onkin apuja tarjolla niinkuin alla olevassa kuvassa jossa serkukset tekevät mansikkakakkua. Pienten leipureiden toiveesta kakku piti näkyä kuvissa edes hiukan. Kuvassa näkyy myös Eestin tuliainen äidillemme eli tarjotin josta mainitsinkin aiemmin. 

Kuusi vuotta sitten suunnittelin äidilleni  kylpyhuoneremontin ja pienen laajennuksen.  Silloin päärakennukseen yhdistettiin aikoinaan varastosta tehty huone ja osa autokatoksesta. Tilasta tehtiin takkahuone joka toimii mm. television katselu paikkana.   

Näihinkin tiloihin on tuotu puuta käsitöiden muodossa. Pahkapöytä ja kulho on edesmenneen isäni taidonnäytteitä. Työt pääsevät kauniisti esille selkeässä ja vaaleassa ympäristössä.  

‘

Isällämme oli tapana tuoda kukkia sisälle maljakkoon jotta niistä sai nauttia myös sisällä ollessa. Perinne on jatkunut ja kuvissa näkyvät kukat on napsittu minun sekä äidin kukkapenkeistä. 

Tällainen on lapsuudenkotini, minulle rakas paikka johon on aina kiva mennä. Pullantuoksuinen mummola lapsilleni ja heidän serkuilleen.